Viime aikoina olen kulkenut kivikaduilla katse maahan luotuna – ei siksi, että olisin jotenkin apea, vaan koska olen löytänyt katukivien välistä kasvavien kasvien mikroskooppisen maailman. Katujen pienoispuutarhojen päältä kirjaimellisesti kävellään, yleensä mitään huomaamatta.
Kaupunki on täynnä salaisia, muutaman senttimetrin mittaisia pienoispuutarhoja.
Mitä pienempiä, sen somempia.
Joskus sattumanvaraiset sommitelmat henkivät bonsaiasetelman tyylikkyyttä.
Elämä kivien raossa tai asfaltin halkeamassa on kovaa, mutta ei vailla kauniita hetkiä.
Loppumattoman toiveikkaasti ja sankarillisesti sormenkynnen kokoiset kasvit versovat, kukkivat ja jättävät siemenensä tuulen vietäväksi. Sitkeyttä sopii ihailla!
Loistavia kuvakulmia! Tämä jos mikä on ympäristön tarkkailua – kiitos mukavasta kuva-sarjasta! (minä kuvailin tänään erilaisia sammalia, mutta ne kasvavat runsaasti isoina mattoina tunturissa, pieniä ja sitkeitä nekin, mutta eri tavalla)
Kylläpä on kauniita pieniä puutarhoja! Harvemmin sitä tulee katsottua maahan kaupungilla kulkiessaan, mutta nyt pitääkin suunnata katse katuun, josko sitä löytäisi itsekkin tälläisen salaisen pikku puutarhan rohkeasti kaupungin kovia katuja uhmaamassa.