VR on viime aikoina herättänyt useammin ärtymyksen kuin onnen tunteita, mutta junailu on kuitenkin hieno juttu. Että ensin voi osallistua Siivouspäivään Helsingissä, ja ostaa mm. rottinkituolin ja vanhan matkalaukun…
… ja sitten kiiruhtaa Rautatieasemalle, jossa onkin pieni puutarhaparatiisi…
… ja sitten ehtii vielä maalle nuuhkimaan kevään tuoksuja, keräämään pikkunokkosia ruuaksi ja iloitsemaan linnunlaulusta. Ihan mahtavaa. Ja matkan aikana voi silmäillä rouva Uchidan uutta tyylikirjaa, samalla kun lapsi riemuitsee liukumäessä.
Minun junamatkani tuntuvat aina päinvastoin olevan hetkisiä, kyllä kadehdituttaa nyt!
Eikun siis HEK-TI-SIÄ! Voi kunpa Salo-Hki-matkakin veisi vain HETKI-SEN niin olisin kovinkin ONNEL-LINEN!
Oi voi hek-tinen het-kinen! Istut vaan mukavaan tuoliin, luurit korviin ja lehti käteen, haihtuu kaikki kiire. Just junassa matkalla ollessaan ei tarvitse tehdä mitään, puhelimenkin voi sammuttaa koska kenttä ei kummiskaan riitä… ihanaa rauhaa.