Mori Girl { 森ガール } Forest Girl

Metsänneidot – on japanilainen muoti-ilmiö joka heijastelee kaipuuta metsään ja luonnonhelmaan. Lehtiä ja tyylikirjoja selaillessani olin ihastunut erikoisiin asusteihin, skandinaaviseen folktyyliin ja tietyntyyppiseen estetiikkaan.

Mori Girls, metsätytöt on vain muutamia vuosia nimettynä ollut japanilainen tyylisuunta ja elämäntapa. Metsätytöt nauttivat kiireettömästä puuhastelusta, rauhallisista teehetkistä boheemeissa pikku kahviloissa, valokuvaamisesta, kirjoista ja tyttömäisestä mutta taiteellisesta pukeutumistyylistä jonka tunnistaa väljästä siluetista ja neutraalista värityksestä. Luomuhenkisestä, yksinkertaisesta LOHAS-tyylistä (Lifestyle Of Health And Sustainability) metsätytöt erottuvat omaperäisillä yksityiskohdilla ja erikoislaatuisten asusteiden runsaudella. Merkkejä tästä tyylistä on ollut näkyvissä jo vuosikausia, mutta vasta suositun Mixi-nettisivuston Mori Girls -yhteisön myötä tyyli sai nimensä ja selkeni helposti havaittavaksi ilmiöksi. Choco*-nimimerkkiä käyttävä tyttö perusti Mori Girlsin kuultuaan näyttävänsä siltä, että sopisi metsään. Chocosta onkin tullut yksi tyylin tähdistä, joka esittelee tyyliään ja filosofiaansa netin lisäksi omassa kirjassaan. Toinen metsätyttöyden ruumillistuma on näyttelijätär Yu Aoi, joka toimii mallina useissa metsätyttö-tyyliä esittelevissä muotilehdissä.

Metsätytöt eivät pyri mullistamaan maailmaa tai tekemään itsestään haloota vaan ovat pikemminkin passiivisia. Tärkeintä on tunnelmallisesta vanhojen kirjojen kaupasta ostettu tsekkiläinen lasten kuvakirja, itse virkattu kukkakoriste mekon helmassa tai viipyilevä teekupillinen nautittuna juuri sopivassa kahvilannurkkauksessa – lyhyesti sanoen herkkä estetiikan taju, joka kaihtaa kaikkea massatuotettua, räikeää tai liian säihkyvän modernia. Monista muista japanilaisista tyylisuunnista poiketen metsätyttöily ei ole joukkoaktiviteetti. Jos rauhallisesta, runollisesta tyylistä jotain radikaalia sanomaa löytyy, se on itsekseen olemisen arvostaminen. Runoja teekupin ääressä kirjoittava tai metsikössä löytöretkeilevä metsätyttö ei kaipaa kaverin seuraa vaan voi nauttia vapaa-ajasta yksinään. Metsätytöt eivät pukeudu tehdäkseen vaikutusta poikiin, työnantajiin tai osoittaakseen varakkuuttaan, vaan ennenkaikkea mukavuuden ehdoilla ja omaa tyyliään ilmentääkseen.

Metsätytöt kuvaavat itsensä mielellään luonnossa tai vähintäänkin puistossa, tai sitten pieniä metsämökkejä sisustukseltaan muistuttavissa kahviloissa. Vaatetus on luonnollista ja mukavaa, kengät matalakantaiset ja pyöreäkärkiset, mutta eräilijän varusteisiin ei näitä mekkoja ole vaaraa sekoittaa. Metsäteemaa ei ole tarkoitus ottaa kirjaimellisesti. Itsetehdyt korut ja monikerroksiset asusteet tarjoavat tilaisuuden esitellä omia mieltymyksiä ja tyyliä. Mitään selkeärajaista pukeutumiskoodistoa ei ole, vaikka Mori girls -nettiyhteisön “oletko metsätyttö”-kysymyslistassa useita vaatteisiin liittyviä kohtia onkin (mm. “Pitää A-linjaisista vaatteista” ja “pitää puhvihihoista”). Tärkeintä asussa on tunnelma ja omaperäisyys, epätavallisetkin yksityiskohdat kuten suuret metsäneläinten muotoiset tai realistiset leivostenmuotoiset korut.  Luonnonmateriaalit, kauniisti kuluneet vanhat vaatteet, pitsit ja rosoinen käsintehdyn jälki kuuluvat kaikki metsätyttöjen maailmaan.

Muistilehtiö kassissa ja vanha kamera kädessä kuljeskelevia metsätyttöjä näkee eniten Tokiossa, mutta tytöt vaikuttavat vaeltavan ainakin puoliksi skandinaavisessä satumetsässä. Viitteitä Suomeen ja muihin pohjoismaihin löytyy metsätyttöjen lehdistä ja blogeista runsaasti. Muumit, Marimekko ja skandinaavinen folktyyli rinnastuvat pohjoismaiden kiireettömään elämäntapaan ja yhteyteen luonnon kanssa. Metsätytöt lainaavat tuttuja suomalaisia elementtejä ja laittavat ne tuoreeseen yhteyteen niin että suomalainenkin huumaantuu uudelleen Arabian kupeista tai Marimekon sukista. Metsätyttöys onkin vaarallisen tarttuvaa! Mustikanpoimintaretki alkaa vaikuttaa yllättäen taiteelliselta aktiviteetilta ja tylsät Birkenstokin terveyskengät näyttäytyvät aivan uudessa valossa, kenties juuri sopivilta pitsihelmaisen koltun seuraksi. Viimeistään silloin tietää metsätyttökärpäsen puraisseen vakavasti kun alkaa kaipailla takaisin vanhaa filmikameraansa ikuistaakseen liikenneympyrässä kasvavan pensaan tai hakee vintiltä uusiokäyttöön vanhat Pieni talo preerialla -mekot. Ja miten olisi niiden seurana kuusipeuran muotoinen rintakoru?

:: Mori-henkisiä valokuvia http://morigirls.tumblr.com/ ::
:: Mori-blogi englanniksi http://morigirl.blogspot.com/ ::
:: Mori-facebook ryhmä englanniksi ::