Pääsin kissan johdattamana sienimetsälle. Näitä ei pidä poimia, mutta ei raaskisikaan. Liikkis sieniperhe! Don’t pick these!! Aaaah! Kanttarelleja, kädet tärisevät niin etten saa edes tarkkaa kuvaa..! Chantarelles are good to eat, I’m so shaky with excitement I can’t even take a straight photo. Sieni niin pieni. Sieni niin suuri. Ja sieni niin herkullinen, paras [...]
On Se Aika vuodesta. Työt tulee hoideltua hätäisesti, blogi on heitteillä, ystävät kiinnostavat vain siinä määrin kun heitä saa mukanaan metsään, lapsenhoitokin on vähän niin ja näin… kun marjat kutsuvat, marjastajamummo sisimmässäni vastaa. Ja onpa muuten mahtava mustikkavuosi! Tälläistä marjamäärää on meilläpäin kuulemma viimeksi nähty 50-luvulla. Välipalaksi talkkunaajugurttia ja vastapoimittuja marjoja. Ja seuraavaksi viinimarjapensaiden kimppuun!
Pääsin tutustumaan suomidesignin vähemmän herkkään osa-alueeseen; metsäkoneisiin Rovaniemen design-viikoilla. Pimeästä metsästä ilmestyi muinaista liskohirviötä muistuttava nivelikäs kone, joka nielaisi puita lumipöllähdyksien keskellä. Ääntä kuului kumman vähän, puut eivät ryskyneet. Näytöksen jälkeen sai kuumaa mehua. Olisin halunnut vielä nähdä hämähäkkijalkaisen metsäkoneen, ne liikkuvat maastossa mahdollisimman vähän vahinkoa tehden.
Oletteko huomanneet, että tiettyyn aikaan syksyllä tulee muutama keväinen päivä. On lämmintä, aurinko paistaa, puiden keltaiset lehdet näyttävät sivusilmällä vilkaisten hiirenkorvilta ja kukilta. Linnutkin piristyvät sirkuttamaan, varmaan jonkinlaisena lomailoitteluna poikasten pesästälähdön ja talven välissä. Pian tämä lumekevät katoaa, mutta se muistuttaa vain noin viiden kuukauden päässä olevasta oikeasta keväästä! Elämän elokuvallisia kokemuksia: kesken jonkin ankean [...]
Vielä muutamia otoksia sienimetsältä. Sieniteemaa on tullut tässä viljeltyä aikas runsaasti, ja lupaankin, että tämän jälkeen aiheesta enää vain yksi kirjoitus.. tai ehkä pari, jos metsä suo. Eräs karvalaukku hyppäsi kyytiin, kun pyöräilin metsätietä pitkin. Arvatkaapa vain, millä joutui matkansa maksamaan… pilkottiin, keitettiin ja pakastettiin. Huh! Varokaa siis kun liftaatte. Nämä tyylikkäät kokovalkoiset sienet olivat [...]
Hyvä sienivuosi. Sienestäjät sen jo tietävätkin ja muita asia ei kai juuri liikuta. Nenä sammaleessa sieniä vaanivaan sienestäjien heimoon kuulun itsekin, mutta kameran kanssa metsässä haeskelin sienistä muitakin ominaisuuksia kuin ravintoa. Kuvaamistani sienistä tunnistan vain harvat – syy on se, että löytäessäni tutun syötävän sienen en malta kaivaa kameraa esille, vaan poimin sen! Tästä tanakasta [...]
Epäilytti hiukan, tuleeko marjanpoiminnasta mitään, kun olen oppinut tarkastelemaan metsää esteettisellä silmällä. Mori-ajattelutapa voi olla kenties hieman vieraannuttava. Mutta ei hätää – huomasin, että kunhan tempautuu marjanpoimintaan, kaikki muu unohtuu. Ja samalla kun sormet poimivat mustikkaa ja vattua, voi osan ajatuskapasiteetista käyttää sammaleen tuoksun nuuhkimiseen, lintujen laulun ihmettelyyn ja metsäheinän suloisten värisävyjen ihasteluun.
Sumuinen aamu, Aurinkoinen päivä. Mansikkapellon herkut talveksi talteen. Tuoksuvia mesiangervonkukkia ja ruusunterälehtiä, kuivataan hienostuneeksi mausteeksi. Ja vielä kipaisen metsään, sateenraikkaaseen – mikäs se tuolla pilkottaa… se pienin, makein, suloisin metsänherkku! Ja koska metsämansikkaa ei kannata säilöä (se maistuu hyvältä vain tuoreena), nautitaan heti vastapoimittuna!
Huili on Suomen ensimmäinen ja ainoa ekologinen aikakauslehti. Ekologisen elämäntavan lisäksi Huili käsittelee kulttuuria, matkoja, ajankäyttöä ja uusia ilmiöitä. Nimi kehottaa huilaamaan, tankkaamaan energiaa.
{ kommentit }